Irlanninterrieri

Vihreän saaren punainen paholainen

 

10168158_10152288037539710_1835793072_n

Irlanninterrieri on yksi neljästä Irlannin alkuperäisestä terrierirodusta ja joidenkin lähteiden mukaan ehkä jopa vanhin niistä. Se on alunperin kehittynyt toimimaan maatalon yleiskoirana, hoitaen vahtikoiran, pientuholaistorjujan ja metsästäjän tehtäviä. Kaikkiin näihin siltä löytyy valmiudet yhä tänäkin päivänä. Luonteeltaan irskin tulee olla avoin ja ystävällinen, turhia stressaamaton, rohkea ja reipas koira. Kaikenlainen arkuus ja hermostuneisuus ovat pahoja virheitä.
Irlanninterrierillä on ollut maine tiukkana ja jopa ärhäkkänä rotuna, mutta nykypäivän irskit ovat mainioita seurakoiria ja tunnettuja ihmis- ja lapsiystävällisyydestään. Toisiin koiriin suhtaudutaan valikoivasti, harva pitää vieraista koirista niitä remmissä tavatessaan, mutta vapaana juostessa useimmiten kuka tahansa hyvä juoksukaveri kelpaa. Irski aloittaa tappelun hyvin harvoin, mutta se on kyllä heti valmiina vastaamaan haasteeseen, jos joku sille sellaisen antaa. Siksi hyvän hihnakäytöksen opettelu on yksi nuoren koiran tärkeimpiä haasteita.

Historia salametsästyskoirana on pitänyt irskin ehkä muita terrierejä vähähaukkuisempana -turhan räkyttäjiä nämä eivät missään nimessä ole, mutta tilanteen niin vaatiessa ääntä kyllä löytyy. Työkoiramenneisyys näkyy myös siinä, että irlanninterrieri on älykäs ja aktiivinen rotu, joka vaatii paljon liikuntaa ja jotain järkevää tekemistä, jotta se ei pistä kodin sisustusta uuteen uskoon tai terrorisoi lenkillä vastaantulevia koirakoita.
Irskit ovatkin näyttäneet kyntensä harrastuskentillä mm. agilityn, mejän, tokon, rallitokon ja vetolajien parissa. Arvokisamenestystä halajavan kannattaa ehkä kääntää katseensa joihinkin muihin rotuihin, mutta muuten irski on harrastuskaverina hyvinkin pätevä. Lajikirjo on laaja ja sieltä löytyy varmasti jokaiselle sopiva. Ja vaikka kilpakentille ei olisikaan mitään hinkua, on jokainen koira -myös irski- oikeutettu vähintään peruskoulutukseen, suurin osa käytösongelmista johtuu liian vähäisestä aktivoinnista.
Kuitenkaan joka päivä ei tarvitse irskinkään kanssa rehkiä. Se osaa ottaa vapaapäivinä rennosti ja parkkeeraa mielellään sohvan nurkkaan tai omistajansa kainaloon nukkumaan. Parhaimmillaan irski onkin täydellinen on/off-koira, joka sisällä ottaa rennosti ja nauttii pehmeästä nukkumapaikasta, mutta hommiin päästessään on aina valmiina toimintaan, oli kyse sitten pitkästä lenkistä, agilitytreeneistä tai uusien temppujen opettelusta. Myös erityisesti nenänkäyttölajit ovat sopivia aktiivisen koiran väsyttäjiä.
Irlanninterrieri on edelleen, vanhan sanonnan mukaisesti, ”köyhän miehen vartija, maamiehen ystävä ja herrasmiehen suosikki”.

Sara treenaa tokon luoksetuloa v. 2009, Rilla treenaa mejää v. 2015

Mainokset